Vasemmistoliiton puoluejohto johtaa huutamalla ja uhkailemalla, sanoo puolueen sisäiset lähteet
Kaakkois-Suomen Vasemmistoliiton lähettämä kirje puoluevaltuustolle kertoo hallintatavasta, jossa piirin ehdokasasettelua yritetään muotoilla epämääräisin perustein, huutamalla ja uhkailemalla.
Ukrainan sodan sytyttyä oikeistolle tuli kova kiire tehdä pesäero Putiniin. Siinä missä vasemmistolaiset olivat vuosikymmenien ajan kritisoineet muun muassa Venäjän ihmisoikeustilannetta, oli oikeisto huomattavasti myötämielisempi ja haluttomampi puhumaan Venäjän yhteiskunnallisista ongelmista. Kun oikeistolaisen Putinin politiikka on kuin kokoomuksen ja persujen märkä uni ja historiallinen yhteistyö vankkaa, pitää sodan sytyttyä jotenkin saada keskustelu ohjattua asiasta pois. Oikeiston, ja sitä myötä median ratkaisu asiaan on ollut putinismisyytökset. Oikeiston omat selvät yhteydet putinistiseen eli suomeksi sanottuna äärioikeistolaiseen politiikkaan on helpointa saada pois päiväjärjestyksestä, kun on koko ajan hyökkäyskannalla.
Vasemmistoa on yritetty maalata “putinistiseksi” aatesuuntaukseksi mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Usein syytöksissä Venäjä yhdistetään sen edeltäjään Neuvostoliittoon. Se, että Neuvostoliittoa ei ole enää olemassa ja että Venäjää johtaa nykyään äärioikeistolainen Vladimir Putin rikkaiden kapitalistioligarkkiensa kanssa ei haittaa.
Median jutuissa venytetään totuutta lähes loputtomiin. HS analysoi 2024 eurovaalien alla otsikolla “Luvut paljastavat karun tosiasian Euroopan vasemmistosta, ja ongelman nimi on Putin”. Jutussa vihjailtiin muun muassa Clare Dalyn olevan putinisti koska hän ei kannattanut aseapua Ukrainalle. Pöytäkirjoista lukemalla olisi selvinnyt, että Daly tuomitsee Venäjän hyökkäyksen selväsanaisesti useaan otteeseen ja on ylipäätään vasemmistolainen, eli käytännössä täysi vastakohta Putinin ideologian kanssa. Yleinen trendi on, että oikeiston ideologinen yhtäläisyys Putiniin jätetään huomiotta, kun taas vasemmistolaisten tekemisiä tutkitaan täikammalla. Tarvittaessa koko juttu käännetään ympäri ja Venäjän hyökkäyksen vastustajista tehdään otsikoissa putinisteja epämääräisillä vihjailuilla.
Kuten hyviin moraalipaniikkeihin kuuluu, käytetään putinismisyytöksissä paljon epämääräistä kieltä, jota ei määritellä. Putinismin sijasta puhutaan myös Venäjä-mielisyydestä, Venäjän ymmärtämisestä, Venäjän propagandan levittämisestä, itämielisyydestä, Venäjän myötäilystä ja niin edelleen. Termejä käytetään niin huolimattomasti, että käytännössä ketä tahansa voidaan syyttää “Putinin pussiin pelaamisesta”. Jos esimerkiksi missä tahansa puheessa viitataan johonkin objektiiviseen faktaan, jonka myös Venäjä on maininnut, voidaan helposti herättää vähintään somepaniikki “Venäjän propagandan toistamisesta”. On tietysti täysin mahdotonta puhua politiikasta ollenkaan, ilman että joskus sattuu toteamaan samoja faktoja ääneen kuin Venäjän poliitikot. Myös mikä tahansa sisäpoliittinen erimielisyys mistä tahansa asiasta voidaan maalata “eripuraisuuden aiheuttamiseksi”, joka tietenkin “heikentää Suomea” ja siten myös “pelaa Putinin pussiin”. Putinismikeskustelussa ollaan jo aikaa sitten valuttu täyteen idiotismiin.
“Googlatkaa, niin mekin tehtiin”
Teema toistui 2025 kunta- ja aluevaalien alla, kun Vasemmistoliiton Ivan Deviatkinin ehdokkuus herätti kohun mediassa ja somessa. Olen saanut käsiini Kaakkois-Suomen piirihallituksen kirjoittaman, Vasemmistoliiton puoluejohdolle 18.6.2025 lähetetyn kirjeen, jossa käydään läpi puoluejohdon ja piirin välistä viestittelyä vaalien alla. Kirjeen on minulle vuotanut puolueen sisäinen lähde, joka haluaa pysyä nimettömänä. Lisäksi olen haastatellut muita nimettömiä lähteitä asian tiimoilta. Jutussa käsitellyistä asioista ei haluta ainakaan vielä puhua julkisesti omilla nimillä. Jäsenet viittaavat muun muassa puoluejohdon aiempaan “rajuun” toimintaan ja pelkoon “tikunnokkaan joutumisesta”.
Some- ja mediatuomioistuin ja Kaakkois-Suomen piiri olivat tulleet eri johtopäätöksiin Deviatkinista kunta- ja aluevaalien alla. Mediatuomio vihjasi putinismiin, kun taas piiri oli haastatellut Deviatkinia eikä nähnyt ehdokkuudelle estettä. Kirjeessä piirihallituksen puheenjohtaja kertoo, että Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela oli suoraan soittanut hänelle ja vaatinut Deviatkinin ehdokkuuden perumista. Kun puheenjohtaja kysyi perusteluita poistamiselle, Koskela vastasi “googlatkaa, niin mekin tehtiin”, oletettavasti viitaten epämääräisesti kohuun Deviatkinin ympärillä. Tarkempia perusteluja Koskelalta ei kertomuksessa mainita. Kun piirihallituksen puheenjohtaja kertoo oman “tarkkoihin tutkimuksiin” perustuvan näkemyksensä asiaan, Koskela puheenjohtajan mukaan “keskeyttää huutamalla, että hoida asia”. Piirin puheenjohtaja vastaa, että voi kutsua piirihallituksen koolle, mutta asia ei ole hänen vallassaan. Koskela vastaa “mikäli Deviatkin ei poistu listalta, puoluejohto ei tulevaisuudessa enää vieraile Lappeenrannassa”. Kirjeen mukaan puoluejohto kieltäytyi osallistumasta Kaakkois-Suomen piirihallituksen kokoukseen jossa päätettiin asiasta, aikatauluihin ja yleiseen tapaan vedoten.
“Koskela uhkaa, että myös minun henkilökohtainen poliittinen urani on mennyttä”
Kirjeessä myös Etelä-Karjalan Vasemmiston puheenjohtaja kertoo oman tarinansa. Myös hänen näkemys on, että paikallisyhdistys on selvittänyt Deviatkinin taustoja perusteellisesti ennen ehdokkaaksi hyväksymistä. Koskela soittaa ilmoittaakseen, että “Deviatkin pitää poistaa teidän listalta välittömästi” ja että “perusteluina Koskela käyttää sitä, että tieto Deviatkinin ehdokkuudesta on jo X:ässä ja se on tiistain aikana kaikkialla mediassa, joka tulee vaikuttamaan koko puolueeseen negatiivisesti”.
Puheenjohtaja ilmaisee, ettei ole löytänyt syytä poistaa Deviatkinia listalta. Koskela vastaa kertomalla että “mikäli Deviatkin on Vasemmistoliiton ehdokkaana siinä tulee puolue kärsimään tuhansia ääniä”. Puheenjohtaja mukaan “Koskela uhkaa, että myös minun henkilökohtainen poliittinen urani on mennyttä mikäli en noudata hänen käskyään”. Koskelan äänensävy oli puheenjohtajan mukaan “aggressiivinen ja puhetapa käskevä ja ehdoton”.
Deviatkin jatkoi ehdokkaana ja tuli valituksi. Vasemmistoliitto puolestaan saavutti vaaleissa maltillisen vaalivoiton.
Vaalien jälkeen paikallisyhdistyksen mieli Deviatkinista muuttui, ilmeisesti uuden tiedon valossa. Deviatkin erotettiin valtuustoryhmästä ja lopulta puolueesta. Tällä kertaa ei turvauduttu epämääräiseen vihjailuun, vaan paikallisyhdistys perusteli päätöstään. “Puheenjohtaja Max Mörtin allekirjoittaman tiedotteen mukaan Deviatkinin epäasiallinen käytös sekä Venäjän valtion epäsuora tukeminen ovat syitä hänen erottamiseensa valtuustoryhmästä. Nämä ovat tapahtuneet ehdokasasettelun jälkeen”, Yle kirjoittaa. Deviatkin puolestaan kiistää Venäjän valtion epäsuoran tukemisen sekä kertoo suuttuneensa ryhmän päätöksestä ja pahoitelleensa käytöstään.
Myös vaaleihin osallistunutta Katja Marovaa kutsuttiin Suomen Kuvalehdessä Deviatkinin ohella “Venäjä-ymmärtäjäksi”. Artikkelissa Vasemmistoliiton puoluesihteeri Anna Mäkipää toteaa, ettei myöskään Marova kuulu puoluelistoille. Mäkipään lausunto kummaksuttaa nimetöntä Kaakkois-Suomen piiriin kuuluvaa, Marovan kanssa yhteistyötä tehnyttä lähdettä. Hänen mukaansa tällaista putinismiepäilyä ei piirissä tunneta, mikäli yhtä hieman epäselvää somejakoa ei lasketa. Marova jatkaa Vasemmistoliiton riveissä eikä selitystä piirille Mäkipään lausunnosta ole herunut.
Kenelle sallitaan puolustautuminen?
Putinistisyytöksiä toki lentää kaikenlaisille vasemmistoliittolaisille, riippumatta siitä onko sukunimi venäläinen.
Myös puheenjohtaja Koskelan eduskuntaryhmäkollega Timo Furuholm kertoo häntä syytetyn käännytyslakikeskustelun yhteydessä Putinin trolliksi:
Furuholm puolustautui idioottimaisilta putinistisyytöksiltä täysin ymmärrettävällä ja oikealla tavalla. On kuitenkin huomattavaa, että puoluejohto ylipäätään antoi hänelle mahdollisuuden puolustautua, toisin kuin Deviatkinin ja Marovan tapauksissa. Herää kysymys, millä perusteilla puoluejohto päättää kenellä on lupa puolustautua putinistisyytöksiltä ja kenellä ei? On huomattavaa, että Koskela ja Furuholm ovat eduskuntaryhmäkollegoita ja avoimesti kertoneet tapailevansa toisiaan romanttisessa suhteessa töiden ulkopuolella.
On varmasti monia syitä sille, miksi joitain jäseniä ojennetaan ja toisia ei. Jokainen tapaus on erilainen. Siksi onkin niin ongelmallista, että puoluejohto jättää perusteensa piiloon, jopa puolueen sisäisessä viestinnässä.
Yksi merkittävä tekijä kuitenkin löytyy puoluejohdon pelokkuudesta, mahdollisia mediakohuja ennakoiden.
Kansanedustaja ojensi vaaliehdokasta Palestiina-aktivismista: “uhkailua ja kiristämistä tekaistuin perustein”
Haastattelin juttua varten Vasemmistoliiton vuoden 2025 kunta- ja aluevaaliehdokasta puoluejohdon käytöksestä. Haastateltava haluaa pysyä nimettömänä. Ehdokas ei liity Deviatkin-tapaukseen eikä ole toiminut Kaakkois-Suomen piirissä.
Puoluejohtoon kuuluva kansanedustaja, jota en henkilökohtaisesti tunne, soitti minulle eräänä viikonloppuiltana ja vaati minua poistamaan Gazaa koskevia sosiaalisen median julkaisujani. Minua uhattiin kunta- ja aluevaaliehdokkuuksieni perumisella, jos en suostuisi.
Perusteeksi minulle sanottiin, että vaikka puolueessa palestiinalaisia puolustava viestintäni varmasti ymmärretään, voidaan se julkisessa keskustelussa ymmärtää väärin, mikä voisi olla uhka Vasemmistoliiton kannatukselle. Muille puoluetoimijoille oltiin kuitenkin kehitelty tekaistu syy kohtelulleni, jonka mukaan heidän mukaansa en noudata Vasemmistoliiton väkivallattomuuden linjaa. Muut kuitenkin näkivät, ettei väitteelle ollut perusteita, ja onneksi sain tukea Vasemmistoliiton kenttäväeltä.
Minua uhattiin vaaliehdokkuuksieni perumisella, ja vihjattiin uhkaavaan sävyyn myös puolueen jäsenyydestä erottamisella. Mielestäni uhkailu ja kiristäminen on asiatonta käytöstä, varsinkin tekaistuin perustein.
Minuun ei myöskään olla oltu missään vaiheessa yhteydessä jälkikäteen tai pahoiteltu toimintaa puoluejohdon toimesta millään tavalla.
Minusta on outoa ja uhkaavaa, että valta-asemassa oleva kansanedustaja soittaa ehdolla olevalle rivijäsenelle ja esittää uhkavaatimuksia.
Haluan korostaa, että en toivo puolueelle haittaa eikä minulla missään vaiheessa ole ollut mitään niitä ihmisiä vastaan jotka käyttäytyivät minua kohtaan asiattomasti. Toivon, että puolueessa hyväksyttäisiin erilaiset ihmiset ja käydään avointa keskustelua siitä, millainen toiminta on asiallista. Toivon, että vasemmisto lakkaa pelkäämästä mediaa ja oikeistoa, ja seisoisi omiensa puolella eikä heittäisi heitä kannatuspelon vuoksi susille heti kun media napsauttaa sormiaan. Uskon, että aito menestys saavutetaan toisiamme tukemalla.